Suu- ja sorkkatauti on erittäin tarttuva tauti, joka sairastuttaa nautoja, pieniä märehtijöitä sekä sikoja. Sitä esiintyy laajoilla alueilla ympäri maailmaa. Taudin aiheuttaa pikornavirus. Tauti leviää usein erittäin nopeasti epidemioiden yhteydessä ja voi aiheuttaa vakavia taloudellisia seurauksia, kuten tuotannon heikkenemistä, vientirajoituksia sekä kustannuksia tartunnan torjunnasta.
Tartuntariskin vähentämiseksi huolellinen puhdistus ja hygienia ovat ensiarvoisen tärkeitä. Virkon S on tehokas viruksia vastaan ja sitä voidaan käyttää sekä ennaltaehkäisevästi navettojen puhdistuksessa että desinfioinnissa taudinpurkausten yhteydessä.
Oireet:
Nautoilla esiintyy oireina kuumetta, ruokahaluttomuutta sekä maidontuotannon laskua. Vuorokauden kuluessa oireiden alkamisesta eläimille kehittyy kivuliaita rakkuloita suun limakalvoille, sorkkareunaan, sorkkien väliin ja joissakin tapauksissa utareisiin. Usein eläimet kieltäytyvät syömästä, kuolaavat runsaasti ja muuttuvat ontuviksi.
Siat saavat epäspesifisempiä oireita, kuten kuumetta, ruokahaluttomuutta ja ontumista.
Lampaat ja vuohet saavat usein hyvin epäselviä oireita, ja yleensä havaitaan vain ontumista.
Tartuntatavat:
Virus on erittäin tarttuva ja leviää helposti sekä suorassa kosketuksessa että epäsuorasti esimerkiksi kuljetusajoneuvojen, välineiden ja ihmisten välityksellä, jotka käyvät tartunnan saaneiden eläinten luona. Suotuisissa sääolosuhteissa virus voi levitä tuulen mukana useiden kilometrien päähän maalla ja vielä pidemmälle veden yli. Tartunnan saaneet eläimet erittävät virusta uloshengitysilman mukana ja alkavat levittää tartuntaa ennen oireiden ilmenemistä. Liha ja muut eläinperäiset tuotteet voivat sisältää tartuntaa aiheuttavia aineita ja levittää tautia pitkiä matkoja.
Virus voi säilyä ihmisen nielussa ja nenäontelossa yli 24 tuntia. Se voi säilyä useita viikkoja esimerkiksi kuivikkeissa, heinässä ja lannassa. Liha- ja maitotuotteissa se voi säilyä pitkään, ja pakastetussa ruoassa jopa vuosia.
Diagnoosi:
Virus on vaikea erottaa muista rakkuloita aiheuttavista viruksista (vesikulaarisista taudeista), ja sitä tulee aina epäillä, jos havaitaan rakkuloita. Viruksen osoittamiseksi otetaan näytteitä rakkuloiden sisällöstä, rakkulaseinämästä ja/tai verinäytteitä.
Jos tautia epäillään
Suu- ja sorkkatauti kuuluu eläintautilain (epizoottilainsäädännön) piiriin, mikä tarkoittaa, että jos tautia epäillään, eläinlääkäri on kutsuttava välittömästi paikalle. Siihen saakka, kunnes eläinlääkäri ottaa tapauksen hoitaakseen, on tehtävä kaikki mahdollinen tartunnan leviämisen estämiseksi. Tämä tarkoittaa, että sairastuneet eläimet otetaan sisätiloihin ja kaikki ovet ja ikkunat suljetaan, eikä eläimiä, eläinperäisiä tuotteita, ajoneuvoja tai vastaavia saa poistua tilalta.
Vahvistetun tartunnan yhteydessä:
Tartunnan saaneet eläimet lopetetaan (ns. stamping out -menettely), ja tehdään huolellinen tartunnanjäljitys sekä puhdistus ja desinfiointi. Jos tauti todetaan tilalla Ruotsissa, Jordbruksverket määrää valtakunnallisen kuljetuskiellon ja tartuntatilan ympärille perustetaan rajoitusvyöhyke.
Lisätietoja suu- ja sorkkataudista löytyy seuraavilta verkkosivuilta (ruotsiksi):
SVA: Suu- ja sorkkatauti – SVA
Jordbruksverket: Suu- ja sorkkatauti – Jordbruksverket.se
