Lintuinfluenssa on erittäin vakava tauti, joka voi sairastuttaa kaikkia siipikarjalajeja. Sen aiheuttaa A-tyypin influenssavirus. Lintuinfluenssa esiintyy yleisimmin kotikanoilla ja kalkkunoilla, mutta se voi tarttua myös muihin lintuihin. Virus voi joissakin tapauksissa tarttua myös nisäkkäisiin ja ihmisiin, jolloin kyseessä on zoonoosi. Tartunnat ihmisiin ovat harvinaisia, ja tartunnan saaneet ovat yleensä olleet pitkään läheisessä kontaktissa tartunnan saaneisiin lintuihin. Lintuinfluenssasta on kaksi muotoa: korkeapatogeeninen ja matalapatogeeninen. Näistä korkeapatogeeninen muoto aiheuttaa vakavan sairauden.
Oireet
Tauti ilmenee useimmiten äkillisinä kuolemina, joita edeltävät voimakkaat sairausoireet. Jos linnut ehtivät oireilla ennen kuolemaansa, niillä voidaan havaita yleiskunnon heikkenemistä, ruokahaluttomuutta, hermosto-oireita, hengitystieoireita sekä ripulia. Joissakin tapauksissa esiintyy myös pään ja helttojen turvotusta sekä verenvuotoja jaloissa. Taudin alkuvaiheessa munivat kanat voivat munia pehmeäkuorisia munia, mutta muninta loppuu kokonaan pian tämän jälkeen. Kuolleisuus on 50–100 %.
Tartuntatavat
Virus tarttuu lintujen välillä sekä suoraan että epäsuorasti. Virusta erittyy ulosteeseen. Tartunta voi tapahtua ulkoilun yhteydessä tai silloin, kun villilinnut pääsevät kosketuksiin kotieläiminä pidettävien lintujen kanssa. Todennäköisimmin tartunta leviää kuitenkin silloin, kun villilintujen ulosteita kulkeutuu siipikarjarakennuksiin henkilökunnan, vierailijoiden, saastuneiden välineiden tai luonnonvaraisten eläinten mukana. Villilinnut voivat saastuttaa myös kuivikkeita tai rehua niiden kuljetuksen tai varastoinnin aikana. Tartunta leviää eri parvien välillä ennen kaikkea uusien lintujen hankinnan, kuljetusajoneuvojen, työvälineiden, vaatteiden, rehun, pölyn, höyhenten sekä tartunnan saaneissa parvissa vierailleiden henkilöiden välityksellä. Virus voi levitä myös ilman kautta, mutta vain lyhyitä matkoja.
Virusta ympäröi rasvavaippa, minkä vuoksi se ei kestä rasvaa liuottavia puhdistusaineita. Virus säilyy elinkykyisenä pakkasessa ja säilyy pidempään, jos se on suojassa auringonvalolta tai ympäristössä on runsaasti orgaanista ainesta, kuten höyheniä, lantaa tai munanjäämiä.
Siksi puhdistus on keskeinen osa viruksen torjuntaa. Ensin lanta- ja likajäämät poistetaan mekaanisesti, minkä jälkeen käytetään viruksiin tehoavaa puhdistus- tai desinfiointiainetta, kuten Virkon S:ää.
Diagnostiikka
Viruksen toteamiseksi tutkitaan kuolleista linnuista otettuja elinnäytteitä, jotka lähetetään ruumiinavaukseen. Viruksen osoittamiseksi voidaan ottaa myös niin sanottuja sivelynäytteitä sekä elävistä että kuolleista linnuista. Vasta-aineiden tutkimiseen käytettävät verinäytteet ovat hyödyllisiä erityisesti lintuinfluenssan seurannassa.
Jos tautia epäillään
Lintuinfluenssa kuuluu eläintautilain (epizoottilainsäädännön) piiriin, ja jos eläinten epäillään sairastuneen siihen, eläinlääkäri on kutsuttava välittömästi paikalle. Siihen saakka, kunnes eläinlääkäri ottaa asian hoitaakseen, on tehtävä kaikki mahdollinen tartunnan leviämisen estämiseksi. Linnut on pidettävä sisätiloissa, jotta ne eivät joudu kosketuksiin muiden lintujen kanssa, eikä tilalta saa siirtää pois eläimiä tai eläinperäisiä tuotteita. Tämä koskee myös harrastekanaloita.
Lisätietoja lintuinfluenssasta löytyy seuraavilta verkkosivuilta (ruotsiksi):
Ajantasainen tautitilanne kartalla: Fågelinfluensa ─ smittläge med karta – SVA
Ruotsin maatalousvirasto (Jordbruksverket): Fågelinfluensa – Jordbruksverket.se
Ruotsin kansanterveysvirasto (Folkhälsomyndigheten): Tietoa lintuinfluenssasta — Folkhälsomyndigheten
